18.12.09

Ruisleipää ja laajakaistaa

Perjantai 27.11.2009

Tämä on ensimmäiseksi kirjoittamani teksti tätä Gran Kanarian kokemusten päiväkirjaa. Parvekkeelta avautuva maisema huikaisee, rukihista leipää löytyy naapurista, mutta matkanettiä, liikkuvaa laajakistaa joudun hakemaan matkan päästä.

En svensk version av detta kommer så småningom på detta blogg - prova tex. googles översättningsprogram imens. Den fantastiska utsikten utanför balkongen är bedårande, rågbröd hittas i grannskapen, men mobil bredband får jag söka långt borta.


Tänään aloitin reippaasti. Rantahietikolla apartementoksen edessä alkoi liikkua ihmisiä vauhdikkaaseen ja määrätietoiseen tahtiin jo paljon ennen auringonnousua. Ensin oli vain muutama, mutta päivän kirkastuessa väki lisääntyi. Kun joskus kahdeksan jälkeen istuin parvekkeella syömässä aamupuuroa aloin seurata tuota liikennettä. Mistä tulevat mihin menevät? Hiekkarannan pätkä on tässä pari sataa metriä pitkä, puolensataa leveä, ja siinä sisämaahan päin sitten heti asvaltoitu rantatie kävelijöille. Ja sitten tämän korttelin aita.



Paremmassa paikassa ei pitkän loman viettäjä voisi asua.



Tarkkailu paljasti miksi näitä määrätietoisia ja reippaita oli niin paljon. He kävelivät edestakaisin vedenrajassa tuota parinsadan metrin matkaa. Juuri kukaan ei noussut hiekasta ja kivenlohkareista korotetulle pikku niemelle, jonka hampaanvarteen oli vedetty joukko pieniä kalastajien veneitä. Joku liputettu mökkikin siellä on. Saisikohan sieltä ostaa kalaa?



Liikkujien reippaus tarttui, ja päätin lähteä joukkoon sekaan. Pieni aamukävely heti päivän aluksi on juuri sitä mitä oikeastaan pitäisi tehdä. Ja myöhemmin sitten se pitkä lenkki.



En kuitenkaan kopioinut heidän menoaan, vaan valitsin oman, rauhallisemman rytmin, ei löntystelyä, vaan mukavan rauhallista menoa.. Vedenrajassa näkyi paljasjalkojen jälkiä. Jokunen urheilutossun jälki oli myös. Mitähän mössöä toisin kengänpohjissa mukana, kun palaan kämpille?



Niemenkärjen veneet oli huolellisesti peitetty. Onkohan kalastaminen jäänyt menneiden aikojen menoksi? Rakennuksessa ei ollut kalakauppaa, vaan polkuveneitä vuokraavien tilat, ilmeisesti.

Kaksi miestä valmisteli veneitä päivän käyttöön.

Tuttu reitti

Lähdin kävelemään rantaraittia itään. Jokainen mutka on niin tuttu, että melkein voisin mennä silmät kiinni. Tämä on kolmas kerta, kun vietän Gran Kanarialla pidemmän jakson. Ja aina on päivän pääaskare ollut kävellä tätä Playa del Inglesin ja San Agustinin välistä raittia päästä päähän, ja takaisin. Nyt vain satun asumaan miltei puolivälissä. Mitenkähän tuon kävelyn nyt jaksottaisi?



Kovin pitkälle en päässyt, kun alkoi olla sellainen olo, että olisi hyvä olla vessojen läheisyydessä. Käännyin ja oikaisin San Agustinin ostoskeskukseen.



Sparista olisin ostanut herkullisia Kanarian banaaneja, mutta niitä ei nyt näkynyt, ja pakkauksia purkavalla kaupan porukalla oli keskenään niin hauskaa etten hennonut häiritä. Kerkeää sitä myöhemminkin nyt kun asun tässä aivan vieressä. Sen sijaan otin viiden litran vesipöntön, paketin verenkiertoa edistävää margariinia, jonka jo kolme kertaa olin unohtanut. Ja leipähyllyssä oli Beckerei Zipfin kokojyväsämpylöitä. Maltoin ottaa vain yhden. Turha niitä on kerätä kuivumaan. Kun asun niin lähellä kauppaa.



Zipfillä, saksalaisella leipomolla, on oma myyntipiste katutasolla. Ja sitä paitsi eri puolilla Inglesiä ja Maspalomasia, ja vähän muuallakin Gran Kanarialla. Siinä joku saksalaisleipuri tekee bisnestä ihan tosissaan. Valikoimassa on myös ruispitoisia leipiä, Steinofenbrot (kiviuunileipä) on hyvä sekaleipä, mutta tanskalaistyyppinen musta muottilimppu, Vollkornsbrot (täysjyvä ruisleipä) on kadonnut valikoimista. Harmi.



Rasvaisissa leivoksissa löytyy myös.



Ostarin päässä on kyllä ruotsalainen leipomo-konditoria-kahvio. Se vetää ruotsalaisturisteja puoleensa isoilla SIA-jäätelön mainoksilla. En ole tullut sinne koskaan poikenneeksi. Ruotsalaisten leipuritaidot eivät oikein vakuuta.



Espresso on ongelma

Keitän kotoa Ruotsista tuomillani espressojauhoilla kahvit asunnon varustukseen kuuluvalla surkealla keittimellä. Espressoa myyvää ruokakauppaa saa täällä hakea kaukaa, Inglesin takaa Bellavistasta. Keittimen lämpötila ei kuitenkaan jaksa nousta riittävästi, ja kahvi jää puolipliisuksi.



Sämpylät voitelen juuri hankitulla margariinilla. Väliin jyystän Suomesta mökiltä mukaan tullutta punaista emmentalia. Se on mukana siksi, etten raaskinut heittää avaamatonta pakettia pois. Samasta syystä mukana on paketti Auraa. Kanarian juustovalikoimassa ei ole valittamista. Täällä pidettiin juuri maailmankattavat juustomessut. Kanadalainen vuohenjuusto voitti, vaikka kanarioilla on erinomaisia omiakin vuohenjuustoja, pehmeitä ja tukevaa, pitkään kypsytettyä tahkojuustoa. Aivan erilaista kuin norjalaisten makea mes- juusto.



Juon kahvin parvekkeella. Jatkuva kohina on keskeinen äänielementti, kun Atlantin matalat aallot murtuvat rantaan,. Tänä aamuna tosin lähikadulla ajavien kuorma-autojen ja rantahiekkaa lanalla silittävän traktorin dieselin jyrinä ylitti meren leppoisan kohinan kuuden ja kahdeksan välillä. Siksi heräsin niin aikaisin, enkä saanut enää nukutuksi. Mutta sen sijaan sain nähdä auringonnousun.



Melu on myös ongelma

Asunnon valinta on taitolaji. Ennen kaikkea miten välttää yöllä ja aamulla kuuluvat kauheat kolinat. Kokemusta on, mutta näköjään naapurissa olevan ison hotellin huoltoliikenne olisi pitänyt oivaltaa melulähteeksi. No, vielä se on siedettävää tasoa. Ja ehkä kyse on vain alkutotuttelusta.



Myös korttelimme huoltomies kolisteli jo puoli kuuden aikaan. Aamun sarastettua hän kasteli jo kukkia ja ruohikkoa. Polkuvenevuokraajat vetivät vesiskootterin avulla veneitään merelle ankkuriin odottamaan asiakkaita. Kaksi miestä teki siellä näyttävää, fyysistä voimaa vaativaa työtä. Helpolla ei lähde turismia palvelevien yrittäjien leipä. Harvoin noita polkuveneitä joku näkyy käyttävän. Tuossa edessä hiekkarannalle aurinkotuoleja ja -varjoja vuokraavalla miehellä istuu asiakas ehkä viidesosassa tuoleista.. Navakalla tuulella voi olla osansa asiaan.



Matkailu Kanarialle rajussa laskussa

Kanarian saaret on ruotsalaisten ja suomalaisten suurin talvilomakohde. Mutta tämän vuoden aikana matkailu tänne on vähentynyt entisestään, viime vuodesta 14,5 prosenttia tammi-elokuun aikana, kertoo norjalais-ruotsalainen ilmaisjakelulehti Dag och Natt. Varsinkin englantilaisten on vaikea saada rahat riittämään punnan ja euron hintaeron takia. Ruotsin kruunulla on vähän samaa vikaa. Mitenkähän menee loppuvuosi? Pohjoismaalaiset tulevat tänne hakemaan kesää loka-huhtikuussa, siinä välissä on aivan liian kuumaa.



Tässä apartamentos- talossa, jossa asun, on 15 asuntoa. Tällä hetkellä vain kaksi on käytössä, ensi viikolla naapuriini tulee kuulemma yksi vuokralainen. Jo aiempina vuosinani olen pannut merkille miten runsaasti täällä on asuntoja tyhjillään ja myytävänä. Monille kanarialaisille nämä saaren eteläosan asunnot ovat sijoituskohteita ja viikonloppu- ja kesänviettopaikkoja. Niin myös tämän asunnon omistajalle, joka asuu pohjoispuolella, Las Palmasissa.



Tässä naputellessa on ehtinyt puoleen päivään. Ohut pilvipeite pitää loitolla auringon ja lämmön tiukimman terän.



Eilen ja tulopäivänä toissapäivänä oli niin raju paiste, että päätä alkoi pakottaa, ja olin huonovointinen sillä tavalla epämiellyttävästi, etten ollut kunnolla sairas, vaan epämääräisesti kehno. Siinä ajattelee kaikenlaista. Vaikka pääsyy taisi olla toissapäivän pitkä matka Tukholmasta. Ehkä join liian vähän vettä.



Otin pitkät päiväunet, ja se helpotti.



Liikkuva laajakaista

Iltapäivällä ajoin taksilla Arguineguiniin hakemaan itselleni liikkuvaa laajakaistaa. Aiemmin olen käyttänyt Vodafonea, josta voin pitkään kertoa. Ennen kaikkea se on kallis, ja toimii miten sattuu. Teki mieli hakea vaihtoehtoa, ja olin jo vuosi sitten lukenut Las Palmasissa ja tällä San Agustinissa toimivan Skandinaviska Klubbenin kotisivulta, että Tele2:lla on täällä hyvin toimiva palvelu. Mutta siitä jutusta ei selvinnyt miten sen saa.



Kiipesin aamupäivällä ostoskeskuksen kattotasanteelle katsomaan, josko siellä oleva ruotsalainen nettikahvila Lenas Internet Café tuntisi asiaa. Eivät tunteneet, haluavat ilmeisesti, että asiakkaat tyytyvät vuosien takaiseen investointiin, eli käyttämään heidän koneitaan ja yhteyksiään minuuttikorvauksella. Halpoja kännykkäliittymiä ja prepaideja oli kyllä tarjolla.



Kun jäin raapimaan korvallista kahvilan työntekijä armahti ja haki Dag och Natttin, ja selasi sieltä Más Movil -netti- ja kännykkäfirman mainoksen. Se vaikutti hintapolitiikaltaan lupaavalta. Kuukausitilaus 18 euroa 1GB:hen asti, ja sen jälkeen tai suoraan prepaidina 5centtiä per MBps. Ainoa ongelma oli, että myyntipiste oli matkan päässä paikassa, jossa en ollut koskaan ennen käynyt, ohi ajanut kyllä.



Yritin soittaa puotiin tarkempien tietojen ja reittiselostuksen toivossa, mutta luurissa vastasi automaatti espanjaksi. No, taksit ovat täällä halpoja, siispä läppäri ja modeemi reppuun, ja taksilla matkaan. Joka oli odotettua pidempi, maksoi pikku tipin kanssa 23 euroa.



Vanha kuskipapparainen (noin 70-80 v.) ei ymmärtänyt mitään ilmoituksen ohjeesta NORSKE BUTIKKEN, MARKNADSPLADSEN ARGUINEGUIN. Eikä sanakirjasta kaivamani käännös Platza Mercandido, tai el Mercandido, ollut yhtään sen parempi osoite. Mutta joka pikkukaupungissa on taksien odotuspaikka, ja sieltä löytyi nytkin ensimmäisenä jonosta kuski, joka jopa puhui hiukan norjaa. Ja neuvoi perille.



Norjalaisten kulmakunta

Ison asvaltiaukion vieressä kadun mutkassa oli useitakin Norjan punaväriä käyttäviä liikkeitä, mutta ei yhtään Norske Butikkia. Norske Klubbenissa osasivat neuvoa naapuriovesta grilliravintolan vierestä sisään. Siinä oli niin kalapullia kuin muuta norjalaisten lempiruokaa myyvä elintarvikeliike, ja sen peräosasta Mas- liittymiä kirjoituspöydän takaa myyvä mies. Joka puhui malmöläisittäin ruotsia. Oli niin kotoisaa, olenhan asunut 20 vuotta Malmössä.



Ruotsi ja tanska minulta sujuvat, mutta norja, varsinkin hankalimmat murteet, ovat outoja, joten heti helpotti.



Masin nettisysteemiin kuuluu joko prepaid kortti, joka on samaa hintaluokkaa kuin Vodafone, tai 3 centtiä/ MB, joka otetaan suoraan Visa –tililtä. Myyjä, ilmeisesti mainoksessa mainittu Fredrik Andersson, vannotti soittamaan tai käymään heti, kun haluan lopettaa liittymän. Ja lisäsi:

- Olisiko parempi, että otat sen vasta joulukuun alusta, muuten joudut maksamaan 18 euron kuukausimaksun näiltä viimeisiltä päiviltä?

Olisin mielelläni ottanut heti, mutta 18 euroa kolmesta päivästä on aika paljon, joten täytyy odottaa. Vielä en siis tiedä miten tämä liittymä toimii. Ja koska 1GB on täynnä ja ja lisäsentit alkavat huveta tililtä.



Onneksi minulla on jo kokemuksia liikkuvasta laajakaistasta niin Ruotsista, Suomesta kuin Espanjan Vodafonesta. Siksi olen joutunut aiemminkin tekemään uuteen liittymän kuuluvan profiilin. Malliksi sain nähdä Masin liittymän asetukset, ja tietysti koodit mukaan, ja se oli aivan samannäköinen kuin mitä DNA Suomessa käyttää. Ruotsissa niin Tren kuin aiemmin täällä Kanarialle Vodafonen myyjien kanssa on ollut ongelmaa, kun heidän oma systeeminsä on erilainen.



Ja onneksi DNA myy mokkuloita, jotka eivät ole operaattoriin sidottuja, ja niihin voi asentaa minkä tahansa muun operaattorin kortin.

Internetin hankinta määräajaksi Kanarialla on ongelmallista. Lue lisää uudemmista jutuistani näistä linkeistä:

http://tapanim.blogspot.com/2009/12/mas-movil-sopii-porkkanalle.html
http://tapanim.blogspot.com/2009/12/kolmiottelu-mas-movil-yoigo-ja-vodafone.html
http://tapanim.blogspot.com/2010/12/vodafonelle-uusi-mahdollisuus.html
http://tapanim.blogspot.com/2011_11_01_archive.html






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tiedätkö lisää? Kerro! Haluatko lisätietoa? Kysy!
Vet du mer? Berätta! Vill du veta mer? Fråga!